Viikonloppuna olin harrastukseeni liittyvässä tapahtumassa, joka on voittoa tavoittelematon ja järjestetty suurimmaksi osaksi talkoovoimin. Itse osallistuin järjestämällä sinne ohjelmaa ja auttelemalla sitten vielä maanantaina työntekijöille pidettävien juhlien järjestelyssä. Siinä kotimatkalla yhdessä mietimme, kuinka paljon ihmiset tekevät vapaaehtoisesti töitä jonkun asian eteen. Vaikka häitämme on järjestetty vielä varsin vähän aikaa, olen saanut huomata, että ympärillämme on ihmisiä, joiden työpanos on korvaamattoman arvokasta.

Häiden avustajista perinteisimpiä lienee kaasot ja bm. Minä pyysin kaasoikseni serkkua sekä pitkäaikaisinta ystävääni. Molemmat ovat erillaisia persoonallisuuksia ja he yhdessä muodostavat loistavan tiimin. Sulhon bestmanina toimii hänen pikkuveljensä. Edellä mainittujen lisäksi meillä on vielä erikseen seremoniamestari, jonka tehtävänä on hoitaa suurimmaksi osaksi juhlien tiedoituspuoli. Seremoniamestariksi meille on lupautunut Sulhon ystävä.

Heidän lisäkseen meillä on lukuisa joukko sukulaisia ja ystäviä, jotka auttavat tekemällä jonkun asian. On kokkeja, leipureita, kortintekijä, hääauton hankkija, Sulhasen hermojen koossapitäjä, dj, tarjoilijaa, shoppailukaveria, hääkuvaajia kaksin kappalein jne.. Jossain vaiheessa jo mietin, että kuinka noloa on nakittaa puolet kaveripiiristään häihin jollain tavoin "töihin". Tosin tähän asti kaikki ystävät ja sukulaiset ovat joko itse hommiin tarjoutuneet tai sanoneet tekevänsä hommansa varsin mielellään. Silti pyrin välttämään sitä, ettei kukaan rasittuisi liikaa tai minusta tulisi kuuta taivaalta vaativaa hirviömorsianta.

-Neiti Lokakuu