Nyt ne on ohi. Lauantai-iltana vielä naureskelin sitä, ettei polttariväki tehnyt juhlistani niin kamalia, etten haluaisi toistamiseen naimisiin. Väsymys kuitenkin iski enemmän ja enemmän mitä lähemmäksi puoltayötä mentiin. Joskus puoli kahden aikaan olin valmis luovuttamaan ja tulin seuraneitien kanssa kotiin. Mutta oli aivan parhautta. Kuhan saan lisää kuvia, teen teille toisen esittelykierroksen. Mutta tässä kerron nyt ensimmäisestä päivästä.

 

Perjantai alkoi tosiaan yövuoron jälkeen herättyäni tälläisellä kirjeellä, skumpalla ja ruusulla. Siinä sitten pakkailin ja yritin muistaa ottaa kaiken mukaan.

 

Kohtaamispaikasta matkustimme serkkukaasoni entiselle kotipaikalle. Erityisesti minua ilahdutti kuskina toiminut pikkuveli ja kummisetä, joka haki minut pois paikallisesta baarista prätkällä. Paikan päällä oli perinteinen morsiussauna, jonka onnistuin kunnon emännän tavoin  heti syttymään yhdellä tulitikulla ilman paperia tai muita keinotekoisia sytykkeitä.

 

Jouduin myös hakemaan vihdan ja kukkia, joita käytettiin morsiustaikoihin. Sain myös juosta taloa ympäri huutaen entisiä poikaystäviä. Seuraavana aamuna päässäni oli taikina, kun illalla siihen oli laitettu muna tuomaan hedelmällisyyttä, jauhoja tuomaan rikkautta ja olikohan suola vielä pitkää ikää varten. Tässä saan kasvoilleni hyvältä tuoksunutta suklaanaamiota.

 

Sitten kamerastani loppuikin akku. Mutta loppuilta meni nauttien kuohuviinistä ja laulaen karaokelevyltä vanhoja biisejä, mitä olimme ala-asteella laulaneet. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja mainio. Olin jos siinä vaiheessa hyvin tyytyväinen, mutta edessä oli vielä lauantai. Siitä tosiaan lisää, kunhan saisin kuvia.

 

-Neiti Lokakuu-